Stoori

“Oli kesä 2017 ja meni kämppä alta. Jos ei olisi mennyt, en istuisi nyt tässä Nummen vanhan paloaseman keittiössä kirjoittamassa siitä, miksi istun tässä enkä esimerkiksi Jätkäsaaressa vuokrakaksiossa, joka ei ole huono vaihtoehto sekään. 

Asuin Pitäjänmäellä vanhassa omakotitalossa, jossa minulla oli huone. Loput 75 talon täyteen ahdettua neliötä oli pyhitetty populaarimusiikin harjoittamiselle ja tuottamiselle. Talo oli keltainen ja sijaitsi lammen rannalla. Lampeen laski, uskokaa huviksenne, vesiputous. Nyt sitä taloa ei enää ole, vaan paikalle on noussut kerrostalokompleksi, johon asettumiseen minulla olisi tuskin ollut varaa. Piti keksiä muuta.

Muistin, että ystäväni oli laittanut yli vuosi aikaisemmin tekstarin Nummella Lohjalla sijaitsevasta vanhasta paloasemasta, jossa oli panimo. Sopisi kuulemma tyyliini. Olihan minulla baarikin, One Pint Pub Ruoholahdessa. Voisin keitellä kaljaa ja kasvattaa erakkopartaa maalla. Kuulosti houkuttelevalta. Varsinkin parran kasvattaminen, sillä oluen tekemisestä tiesin vähän. Mutta poikani Allu tiesi siitä enemmän kuin tarpeeksi ja mietin, että voisimme ehkä jakaa nämä avaintehtävät keskenämme.

En ollut yllättynyt siitä, että torppaa ei oltu myyty. Paloasemapanimokiinteistöjen kysyntä ei ole ylittänyt tietääkseni koskaan tarjontaa. Kävin katsomassa paikkaa ensin itsekseni ja sitten Allun kanssa. Minä ihastuin siihen heti. Omalaatuinen rakennus joen rannalla. Vanha, kulunut, sympaattinen, paljon nähnyt mutta kohtuullisen hyvin pidetty. Vähän niin kuin minä. Kävimme Allun kanssa syvällisen, noin minuutin mittaisen, keskustelun. Kysyin pojalta, kiinnostaisivatko panimohommat? Hän vastasi, että olisihan se kiva pyörittää omaa panimoa. Se oli sillä selvä sitten.

Rahaa ei ollut. Tiedoksenne, että kiinteistöjen ja panimoiden hankkimisessa se on hidaste. Pankkini luki todennäköisesti vääriä papereita tai heillä oli happy hour tai jotain, mutta sain rahoituksen sekä kiinteistölle että panimolle. Kiitokset myös Finnveralle.

Seisoimme Allun kanssa panimolla keväällä 2018. Omistin paloaseman torneineen ja velkaa oli loppuiäksi ja ylikin. Entisissä paloautotalleissa oli vanhasta maitokattilasta tehty 1000 L keittokattila, kolme tuhatlitraista käymistankkia, maitotankista rakennettu jäähdytysjärjestelmä, kiinalainen kaksipiippuinen pullotuskone ilman ohjeita, pesuasema, korkituskone (pullo kerrallaan), etikettikone (pullo kerrallaan) ja vaihtolavallinen tuikitarpeellista ryöhnää, jota ilman mikään menestyvä pienpanimo ei ”Rikastu helposti ja nopeasti - perusta pienpanimo!” -oppaan mukaan voi toimia.

Poikani oli 25-vuotias. Täysi-ikäiseksi tultuaan hän oli kuin vaivihkaa opetellut oluen valmistuksen saloja. Hän oli työskennellyt useilla panimoilla huvikseen ilman palkkaa ja siinä sivussa lukenut peruskoulun oppimäärän verran kryptisiä olutraamattuja. Kaikki craft beer -tyypit tunsivat hänet. Olihan hän vetänyt myös One Pint Pubin nousuun sen ravintolapäällikkönä. Minua ei tuntenut kukaan ja helvetin hyvä niin. Allulla oli koepanimo Otaniemessä. Siellä ja kotona oli valmistunut vuosien varrella tusinoittain koe-eriä. Niistä olivat nauttineet pääasiassa hän ja kaverit. Geeneissään hän oli näemmä saanut taipumuksen pitää osaamisensa visusti salassa. No, nyt oli aika tuoda se julki.

Uuden Paloaseman panimon ensimmäinen olut keitettiin juhannuksena 2018. Se astioitiin heinäkuun lopussa ja toimitukset alkoivat elokuun 2. päivä. Varastokirjanpidon mukaan ensimmäiset pullot menivät ravintola Toveriin Kallioon. Olut sai nimen Ratto. Se on konstailematon golden ale, jossa yhdistyvät maku ja juotavuus. Ratto on ”dokattava” olut. Näistä perusperiaatteista päätimme pitää kiinni myös tulevaisuudessa ja ottaa panohommat vakavasti. Saman vuoden seksimessuilla Rattoa myytiin Jaloviinan kylkiäisenä: Ratto ja Jallu, 14€.

Ensimmäisestä keitosta on tätä kirjoitettaessa hieman yli neljä vuotta. Seuraava erä on järjestyksessään 148. Nyt meillä on myös toinen panimo Espoon Kiviruukissa. Se avattiin toukokuussa 2022. Ensi vuoden tuotanto on toivottavasti jo sitä luokkaa, että voin nostaa ensimmäisen palkkani.

Paljon on tapahtunut; onnistumisia, haasteita, iloja, suruja, riitoja, sopimista, ongelmia, ratkaisuja; ylös, alas, vuoristorataa karusellissa. Ja paljon tulee tapahtumaan. Ainoa pysyvä asia on muutos.

Missä olisin, jos en silloin 2017 olisi muistanutkaan, että kaveri laittoi tekstarin vuonna 2016 kesällä? Olen sitä silloin tällöin miettinyt.

Elokuussa 2022

-Pekka Montin-